Matkakohde Turkki - Matka part. 1

Aamulla lento lähti Turkkia kohti klo. 10:00

Minua kamalasti jännitti nousta lentokoneeseen eikä hirmuisesti ensimmäiselle ulkomaanmatkalle.

Lentokoneessa se jännitti/pelotti, kun se ajatus kuinka korkealla ollaan ilmassa ja kuinka et pysty kontrolloimaan tapahtumia. istuuduin paikalleni ja olin hermoraunioina ainakin sisältäpäin.

Tunsin kuinka moottorit lähti käyntiin ja lentokone alkoi liikkumaan. Luin lentokoneen olevia lehtiä etten ajattelisi koko tapahtumaan. Sitten se lähti nousemaan. Otti mahasta hieman kuin vuoristorata menisi hitaasti ylöspäin. 

Sitten kun se oli noussut tarpeeksi ylös niin en ollutkaan paniikissa kuin luulin.

Päinvastoin pystyin jopa katsomaan ikkunasta ulos. Ihanan näköistä kuten siskoni oli kertonut.

Kun oltiin lähellä Turkkia niin alkoi näkyä maata ja näin heti ihania vuoria ja muutenkin olihan se hiukan erilaista kuin suomessa.

Lasku oli aivan kauhea, mutten tiedä loppujen lopuksi kumpi oli kauheampi ylös vain alas.

Vatsaan otti kun pikkuhiljaa tiputimme korkeutta.

Kun päästiin pois lentokoneesta niin iski kauhea kuumuus. Tosin kuin suomessa sain palella jatkuvasti. 

Tapasimme matkaoppaamme nimeltä Memeth tai jotenkin noin kirjoitettiin, mutta kutsuttiin Memetiksi. Hän kertoi englanniksi sillä ei se osannut suomea ja jotkut vanhat ihmiset närkästyivät siitä kun ei ollut suomeksi. Mutta esittelyssä sanottiin, että joko on englanniksi tai suomeksi eikä että molempia. Matkaa oli jonkun matkaa ja odotin innoissani pääsyä kuvaamaan vuoria. Ne olivat kauniita.

 

Kun olimme päässeet hotelliin, joka tosiaan sijaitsi Kemerissä. Oli kyllä todella ihana ulkoapäin ja sisältäkin, mutta kun päästiin huoneeseen niin oli pettymys. Niinkuin mainitsinkin edellisessä postauksessa, että laminaatti lattiat eivät olleet edes kunnolla kiinni toisissaan. Lähdettiin sitten etsimään kullan kanssa ruokapaikkaa, sillä olihan lento kestänyt nelisen tuntia sekä linja-auto matka hotellille. Matkaopas oli kumminkin maininnut kun oli talvi aika niin mikään ruokapaikka ei ole auki ja oli tarjonnut vip pakettia jolla sai syödä hotellissa. Mutta uskallettiin olla ottamatta ja kannatti. Jonkin kävely matkan päässä olikin ruokapaikka, jopa kaksikin, mutta käytiin aina siinä yhdessä. Esimmäisenä otin spagetti bolongse. Iha jees muttei ylittänyt odotuksiani.

Seuraavana päivänä olisi ollut mahdollisuus lähteä katsomaan raunioita, mutta päätettiin olla lähtemättä ja säästettiin kumminkin rahaa. Löysin hotellin takapihalla olevasta rannasta, jonkun ihanan kivikasan, joka on tuossa ylempänä kuvakin siitä.

 Lähdettiin sitteen kävelemään hieman pidemmäksi ja huomattiin edessämme Green Parkin. Ajateltiin käydä siellä, jos nähtäisiin, joitain eläimiä. Matkan varrella oli kumminkin kauppoja, joissa käytiin ja yhdessä oli mies, joka heti tuli minun luokse kyselemään juuri mistä päin on ja sitten kysyi onko kaikki hyvin vastasin myönteisesti ja sitten kun se kysyi vielä kerran niin sanoin myöntyvästi, koska minulla oli kaikki hyvin. Sitten se kysyi oletko väsynyt. olinhan minä niin sanoin, että vähäsen, koska ehkä se näki minusta, että olin.

Ostettiin sitten Arin kanssa omenateetä ja saatiin maistaa Turkkilaista herkkua ja se halusi meidän kanssa valokuvaa. Anteeksi vain kun minusta ja siitä on niin epätarkka, mutta se otti Ari ja hän ei vielä ole oppinut tarkentamaan, mutta kyllä siitä erottuu, että siinä on kaksi ihmistä. Sekä saatiin klementiinit, jotka olivat hyviä. Nam.

Kun päästiin vihdoinkin sinne missä oli eläimiä niin mun sydän särkyi. Näin iso lauman kanejä. Miten ne voikaan olla niin söpöjä kun mentiin Arin kanssa siihen niin ne oli niin uteliaita sekä olivat hieman sillain että ota minusta kuva. otin näistä varmaan yli kolmekymmetä kuvaa, mutta kuten näkee julkaisin vain muutaman niistä.
Mentiin aika ajoissa kumminkin nukkumaan, mutta minkän sille voi jos väsytti. Mutta on turkkilaiset kyllä kovia kauppaamaan. Voi kauhea.

Tästä Turkin matkasta tulee ainakin kaksi kolme postausta, sillä kuvia riittää ja juttua.