Elämäni mullistus

Taas on näyttävästen vierähtänyt aika, mutten ole saannut vain inspiraatiota kirjoittamiseen.
Nyt on tosiaankin oman eläminen saannut kohokohdan kun tein raskaustestin maaliskuun aikana ja sieltähän ne tuli. Kaksi viivaa.

Sitten tottakai olin odottanut milloin nään nämä kaksi ihanaa viivaa, se silti iski.
Olinhan nyt varmasti valmis tähän projektiin?
Mutta taas kun miettii elämääni niin, olen aika rauhottunut ja en juo melkein ikinä (pari kertaa vuodessa) ja en nytkään kaipaa sitä alkoholia, lähinnä vain energiajuomaa..

Mutta tosiaan sain sen kaksi viivaa testiin ja eiköhän se ollut aika soittaa neuvolaan kun ensin vain olin mieheni kanssa sisäistänyt tämän asian.
Ja siellä sitten todettiin, että olin jo seitsemällä viikolla, joka oli sinänsä aika shokki, että olin päässyt niinkin pitkälle.

Ja kotonakin järjestys muuttui tulevaisuutta ajatellen. Tämä "toimisto" siirtyi makuuhuoneesta olohuoneeseen, koska mieheni kumminkin opiskelee ja jos minä ja vauva mennään aiemmin nukkumaan tai jotain niin hän saa opiskella sitten rauhassa. Ja tottakai sitten päivällä jos täytyy opiskella ja ei pysty kotona keskittymään niin onhan tässä lähellä yliopisto ja sitten keskustassa kirjasto missä myös voi opiskella kun kotona ei onnistu. Koska en todellakaan halua, että tämä nyt pilaa hänen opiskelua.

Kuntosaliahan harrastin viikkoon 26 asti ja nyt sitten olen kaverin kanssa siirtynyt uimiseen sekä kävelyyn. Täytyy ottaa vähän relax, mutta töitä pystyn vielä tekemään ja aion jatkaa niin kauan kuin pystyn, koska minulla ei ole kuin tämä keikkaluontoinen työ kyseessä. Ja äitiyslomalle jään ens kuun loppupuolella.
On se vaa aika johonkin vierähtänyt. Enään vajaa kolme kuukautta ja meitä on toivon mukaan kolme asustelemassa minun kuuden kanin kanssa.
Kyllä minulla on vieläkin kuusi kania ja en aio vähentää/luopua niistä, koska kyllä minulla aikaa niillekin riittää.

Tosiaan olen myös saannut tietää tämän sukupuolen, mutten paljasta täällä, koska äitini ei halua tietää etukäteen ja hän varmasti lukee tämän, joten hys.

Tosiaan tällä hetkellä olen 27+1 viikolla menossa eli voiton puolella. Vointini on yllättävän hyvä. Mitä nyt välillä selkää särkee jos istun kauan. Mutta siihenkin on lääke nimittäin kävely.

What´s up

Minustakaan tänne puolelle ei ole kuullunut ristinsieluakaan.
Nyt kumminkin jollain lailla iskeytyi kirjoittamisen halu. Jakaa muillekin minun kuulumiset.
Mutta tosiaan en lupaile mitään aktiivista palauttelua.
Mistäköhän sitä aloittaisi kertomaan teille...
Niin tosiaan luin viime postauksesta, että kerroin teille silloin, että minulla on ISSille työhaastattelu ja siinähän sitten kävi niin, että meikä pääsi ISSille töihin ja heipat sanomaan JMgrooville.

Huih, siitäkin on jo kaksi kuukautta kulunut. Olen hyvin tottunut talon tavoille ja mitä tehdään ym.
Itseäni kumminkin enemmän kiehtoo tuo kauppojen  ylläpitosiivous kuin se peruspesu.
Hyi mitä touhua tuo peruspesu onkaan.
Nyt viime aikoina tosiaan olen ollut yötöissä eikä onneksi niin rankkaa mitä aluksi oletin. Selvisin siis hyvin ehjissä nahoin.
Tosin tässä työssä on ollut viime viikolla huonoa tuuria ku oli yhden akupan lähinnä ylläpitosiivoilua ja siinä lattiassa oli jokni tahra aloin sitten tottakai hankaamaan mopilla niin ranne oli siinä sitten joten huonossa asennossa niin nyt on ollut viikon ajan enemmän ja vähemmän kipeänä. Mutta sillä onneksi kumminkin pystyy työnskentelemään 110%

Mutta töistä viis.
Vapaa-ajat vietän nykyään kaverin kanssa ja meillähän on paljon harrastuksia kuten liikunta.
Eli viime viikon tiistaina otettiin sitten Acticille vuoden verran jäsenyyttä ainakin näin aluksi ja ollaan molemmat kyllä joka kerta jouduttu lisäämään painoa, mutta tänään kun käytiin salilla niin alkaa pikkuhiljaa hidastumaan vauhtia tuohon painoen nosteluu, että kyllä alkaa treeni tuntumaan. Mutta sitähän kaverin kanssa mennään aina salille tekemään, jotta saataisiin tuntumaan lihaksiimme ja niiden tekemään töitä fyysisesti.

Ja en todellakaan ole unohtanut kanejen kanssa viettämään vapaa-ajallani, mutta kieltämättä sitä on vähentynyt ja tavallaan hävettää myöntää tämä, mutta olen kyllä ruvennut tällä viikolla viettämään heidän kanssaan enemmän aikaa kuin normaalisti. Mutta aina ei vain jaksa.
Elämässä kylläkään ei jaksaisi mitään tehdä jos valittaa tai ajattelee ettei jaksa niin meidän ihmisten pitäisi enemmän ajatella niitä hyviä juttuja eli positiivisia ajatuksia enemmän kehiin.
Missä minunkin täytyisi harjoittaa enemmän. Paljon enemmän. Lopettaa valittelu ja tuoda sen tilalle sitä positiivista puolta kuten jos haluaisi valittaa jostain niin yrittää kääntää sitä positiiviselle ajatuskannalle.