Synnytyskertomukseni

En valitettavasti saannut ideoita mistä kirjoittaisin seuraavassa postauksessani ,mutta päätin itse sitten kirjoittaa synnytyspäivästäni.
Päivä alkoi normaalisti.
Mies ei ollut kotona vaan muualla käymässä, joten menin tietokoneella facebookkiin.
Siellä sitten äidin kanssa juttelin monta tuntia chatissa ja valittelin hänelle, että selkää särkee ja hän epäili, että rupeaisinko synnyttämään ja minähän vain tokaisin saattaa olla vain normaali kipu päivä.
Mies ei ollut vielä tullut kotiin, että olisi helpottanut minun oloani, joten päätin mennä kuumaan suihkuun ja se auttoi vain hetken.
Päivällä joskus neljän aikaa mies tuli kotiin ja sanoin, että on ollut kipuja, mutta sanoin varmaan on vain perus kipupäivä. Koska olihan mun laskettu aika vasta kahden viikon päästä.

Sitten illemmasta menin vessaa ja pyyhin normaalisti niin paperiin oli tullut vaaleanpunaista, joten siitä hieman säikähdin ja kerroin tottakai miehelleni ja soitin sitten synnärille, että täytyisikö olla huolissaan, kysyivät vain, että onko kipuja niin sanoin ei.
Puhelun jälkeen melkein heti alkoi supistusten tunteet, vaikka tuolloin en ollut täysin varma oliko ne niitä. Soitin uudestaan ja kysyivät kuinka tiheästi tulevat niin sanoin, että aika useasti niin he olisivat tuolloin halunneet tietää monen minuutin välein ja en ollut vielä ottanut aikaa niin sanoivat jos tulee alla 10min. välein niin tervetuloa synnyttämään.

Mies kysyi, että pärjäänkö niin sanoin, että mene vaa kavereiten kanssa istumaan iltaa, että sovittiin, että soittaisin taksin jos en pärjää. Tällöin siis ei oltu ihan tosissaa, että kohta olisi tosi kyseessä.Kun minulla on matala kipukynnys.

En tiedä kuinka kauan olin kotona, mutta sanoisin näin jälkeenpäin, että olisi täytynyt lähteä aiemmin sairaalaan. Sitten ku alkoi supistuksia tulemaan tiuhaan tahtiin niin päätin ottaa puhelimestani sellaisen sovelluksen auki missä oli supistuslaskuri ja huomasin muutamien jälkeen sen käyvän välillä alle 3minuutissa. Huhuhh. Tuossa sitten en pystynyt millää soittaa taksia ja vaikka olisin niin en olisi pystynyt kävelemään kun olin sen verran kivuissa jo niin ilmoitin miehelleni, etten voi mennä taksilla ku on kivut niin suuret jo.
Kohta mies tuli ja oli soittanut ambulansin minulle.
Jonkun ajan päästä tuli ja minun piti nousta sängystäni ja mentävä paareille. Tuo oli uskomaton raskasta, uskokaa tai älkää.

Oltiin sairaalassa niin pääsin suoraan toimintaan ilman mitään puudutuksia. Olin aiemmin kyllä ajatellutkin mennä koko homma mahdollisimman kauan luomuna mutta tosiaan menin luomuna. Ponnistus sitten kesti n. 60min. Kyllä tuntui tuskalliset ajat, mutta kun minulla kerran oli matala kipukynnys niin kuvittelin kivun pahemmalta.

Mutta se tunne kun olit synnyttänyt ja sai vauvan syliin se oli kyllä kuin lottovoitto.
Oma ihana Patrik syntyi 21.10.17 kello 22.22 <3